dear Aino,

Mulla on virrat nyt ihan tukossa. Johtuuko se liian aikaisesta nousemisesta, vai kenties negatiivisista ajatusvirroista. Muistatko sen Lisa Nicholsin "Onnistut, tuli mitä tuli" kirjan ohjeen näihin negatiivisiin ajatuksiin, kuinka vaihdetaan levyä? Olisi tänään ollut kanssaihmisillä ihmettelmistä, kun olisin etusormillani joutunut otsaani painelemaan useaan otteeseen. Senverran negatiivista virtaa oli liikkellä.

Pääsisiköhän niistä virroista eroon, vaikka siellä Intiassa. Siellähän on se joku joki, jossa voisi käydä kastautumassa. Silloin voisi olla pienin huoli niiden miljarin hyttysen aiheuttamat reaktiot, luulen niin. Mutta jos sillä puhdistuisi negatiiviset virrat, niin kait sen kaiken muun kestäisi. Jos hengissä selviäisi.

Toivottavasti sä selviät hengissä itsesi kanssa. Ettet liikaa rasitu. Ja toisaalta, onko se vatkaaminen niin vaarallista? On se niin monimutkaista, itsensä tutkiminen ja löytäminen. Miten sitä tunteekaan toisen paljon paremmin ja useasti tietää mitä toisen kannattaisi elämällään tehdä? Ainakin tähän ole itse törmännyt, yleensä vielä niin että tieto tulee toisesta tai kolmannesta lähteestä, tämä asiantuntia harvoin uskaltautuu analyysinsä suoraan sanomaan. Ainakaan, jos sattuu olemaan nainen. Niinkuin yleensä on. Pitäisikö siis mun sanoa sulle, millainen sinä olet - niin säästyt monivuotiselta ihmissuhteiden ja tunteiden vatkaamiselta? Mä ehkä uskaltaisin sen sanoa suoraan, mutta ehkä siihen tarvitsisi muutaman lasillisen sangriaa. Ja kepeän kesäisen illan.

kesää odotellessa,
Alma

ps. mies oli tänään pessyt pyykkiä,
kun aamulla siitä vihjaisin.
Kotiin tultuani
mainitsi siitä.
Vastasin: "Joo"
Olisi odottanut kuulemma
kannustavaa kiitosta,
jotain
"hieno juttu"- suuntaan.

Onkohan mies koskaan kiitellyt mua
pyykinpesusta?

No, ehkä se on suurempi saavutus hänelle.

ps2.
Keskustelu joko psykiatrin tai gynegologin kanssa on haasteellista.
Kummankaan kanssa ei saa kunnollista katsekontaktia.
.