keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Hei Aino,

saimme blogillemme tunnustuksen, Sooloilijalta.

Nyt pitäisi miettiä,

1. Mistä kirjoitat blogissasi, ja mitä kaikkea se käsittelee?
2. Mikä tekee blogistasi ainutlaatuisen verrattuna muihin?
3. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
4. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
5. Mitä haluaisit muuttaa muiden blogeissa?

Ja sitten voisi miettiä,
viisi blogia, joille voisimme jakaa nämä tunnustukset.

Huomaan muuten, että erilaiset sattumukset ja tulevat tapahtumat ovat vieneet kirjeenvaihtomme harvemmaksi.
Mutta onneksi, ystävyys ei laske yhteydenottokertoja,
eikä kirjeiden määrää.

(vaikka mieheni hyvin usein ihmettelee, mistä ihmeestä sinulla ja minulla riittääkin keskusteltavaa, vaikka joka päiväksi)
(erityisesti hän ihmettelee varpaankipristely-keskustelua)
(ihaninta on kyllä se, kun joskus puhe vaan tulee ja tulee,
ja toinen jaksaa kuunnella - tai saa nauraa yhdessä puhelimessa - tai olla vaikka hetken hiljaa=
(sitä se lienee, ystävyys)

ystäväsi, Alma.

torstai 20. tammikuuta 2011

Hei Aino,

mulla tuntuu olevan nykyään aina kiire.
ja silloin kun kiirettä ei ole,
niin silloin pysähdyn totaalisesti. vaivun minkään tekemättömyyden tilaan.

yritän nyt hallita kiireen tuottamaa stressiä
aloittamalla vesijuoksun.
yritän käydä kolme kertaa viikossa,
tai ainakin harrastaa jotain liikkumista. sauvakävelyäkin.
ja ettei kiire hellitä,
aloitan ensiviikolla uuden harrastuksen: laulamisen kuorossa.

mitenkähän nämä kiireen tunnun tuomaan stressiin vaikuttavat,
toivottavasti antavat muuta ajateltavaa.

tietenkin tuo liikunnallinen harrastus tuo minulle lisäpontta siihen laihduttamiseen.
miten sinä, oletkos mansikkakuurin jo pitänyt?
itse kyllä ajattelen enemmänkin niin,
että liikkumalla pidän pääni siinä kunnossa,
että jaksan paremmin laihduttaa.
en niinkään sitä, että laihtuisin liikunnan kuluttamilla kaloreilla, vaikka sykemittari minunkin kädessä komeilee.

mitä tuohon moderniin taiteeseen tulee,
niin epäilen että maailma on minussakin menettänyt luovan modernin taiteilijan.
vai olisiko vielä liian myöhäistä aloittaa?

aiheutin taas itselleni kiireen, tällä kirjeellä sinulle.
mutta, se lienee sen arvoista.

Voi hyvin!

ystäväsi Alma.

ps. mulla on kova homma
kuluttaa ne mun 600 ylimääräistä
puheminuuttia.
ehkä soitan sinulle pian
pitkä puhelun.

miten voi ollakaan
mahdollista
että näin käy minulle?

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Hei Alma

Parasta uutta vuotta ikinä!
Minun uusi vuosi vaihtui tosi rauhallisesti siellä Jerusalemissa. Paikka oli täysin autio perjantai-iltana, kuin aave kaupunki. Se johtui siitä, että juutalaisilla alkoi sapatti perjantaina  klo 16.06. Kaikki paikat menivät kiinni paitsi Mc Donalds. Jouduimme syömään uudenvuoden aterian siellä!! Sapatti loppui lauantaina 17.26 ja paikat olivat auki taas noin tunti sen jälkeen. Lauantaina kyllä törmäsimme päivällä italialaiseen ravintolaan joka oli auki, kristittyjen pitämä   siis. Se oli jostain kumman syystä täynnä väkeä. Ruoka oli muuten oikein hyvää siellä. 

Neuvoja painonhallintaan on vaikea antaa. Tai sehän tiedetään miten painoa hallitaan, mutta se kuinka siihen pystyy on se vaikea osuus. Mulle oli shokkihoitoa huomata ennen matkaa etten mahdu housuihin. Ei tarvinnut ostaa matkakarkkeja (en ole koskaan matkustanut ilman karkkeja) eikä edes tehnyt mieli mitään. Tuo vaikutus alkaa jo ikävä kyllä laantumaan... Täytyy kai vilkaista niitä valokuvia, jotka kuopus minusta otti siellä. Nimittäin peili ja valokuva näyttävät erilaista kuvaa. Valokuva näyttää sen isomman version! Olen päättänyt, että seuraavalla matkalla mahdun housuihini, niihin vanhoihin. Niihin joita käytin pari kuukautta sitten.  Olen jojoillut painon kanssa vuosien varrella oikein kunnolla, enkä enää halua sitä.  Mä voisin nyt kokeilla nutrilettiä tai mansikkadieettiä tai jogurttidieettiä viikon ajan hyvään alkuun pääsemiseksi. Jotain hyvää se saisi olla, ei taida nutriletti olla herkkua? Katsotaan kuinka käy.

Matka oli mielenkiintoinen  ja olen taas monta kokemusta viisaampi. Paljon hyviä kokemuksia ja joku huono. Huono oli se B&B majoitus, kamalan kamala paikka. Heti seuraavan aamuna siirryimme hotelliin. Kuvat internetissä eivät ihan vastanneet todellisuutta. Mä muuten nukuin ennen lähtöä tunnin päikkärit. Siis yöllä. Kuopus ei nukkunut ollenkaan. Pullan osto katukauppiaalta; ensimmäisen myyjän hinta on 7, seuraavan 10 ja kolmannen 5. Ostimme siltä kolmannelta ja silloinkin varmaan tuplahintaan. Kaksi samantapaista länsimaista kahvilaa, toisessa kahvi 12, toisessa kahvi ja pulla 9 tai pelkkä kahvi 6. Näissä kahviloissa oli hinnat kyllä esillä, hintaero oli vaan melkoinen. Bussikuski "antaa" väärin takaisin, kaupan kassa ottaa väärän hinnan, moni haluaa sekelin tai pari itselleen tyhmältä turistilta.  Bussikuski antoi puuttuvat 5 sekeliä, kun menin pyytämään. Kaupan kassa joutui korjaamaan hinnan, kun omistaja tulikin olan taakse ojentamaan. Varmaan maksoimme monessa kohtaa ylimääräisiä sekeleitä, mutta kai se kuuluu matkailuun tietyissä maissa. 10 sekeliä on n. 2.20 €. 

Hauskinta oli varmaan museo Israelissa modernin taiteen osastolla. Kaikkien hauskojen taulujen joukossa oli myös yksi joka olisi voinut olla meidän esikoisen työ. Tyyli ja jälki oli kuin kopioitu esikoiselta. Esikoinen on sitten Surkea piirtäjä, tullut äitiinsä. Mutta ilmeisesti hänessä on taiteellista potentiaalia. Kyllä tämä museo käynti avarti mieltä, kuka vaan meistä voi olla taiteilija ja tehdä taidetta. Vaikka osaamista ei olisikaan. Taidan sittenkin ryhtyä taitelijaksi  ja unohtaa sen vakoilija homman. Taukoa voi pitää aina kun tarve vaatii, luovuus vaatii niitä kai? Olisi kyllä jo kiva tietää tässä iässä mitä sitä haluaa tehdä isona! Onko seikkailija ammatti? Voisin  hyvin  olla seikkailija..voisin seuraavaksi seikkailla vaikka Intian kautta Nepaliin. Tai Vietnamin kautta Balille. Tai Kiinan kautta Mongoliaan. Voisinko olla vaikka seikkaileva taiteilija?

t: Aino
 aina valmis seikkailuun



torstai 6. tammikuuta 2011

Aino,
hyvää alkanutta uutta vuotta!

Minä sain juhlistaa vuodenvaihdetta töissä, ja täytyy sanoa että mieleenpainuvat oli nämä uudenvuodenvaihtajaiset. Uudenvuoden aattona raketit ammuttiin laitoksen pihalla klo 18, rakettien väriloiston ihailu oli suuri äänistä ja -sanaista. Sen jälkeen musiikki soi yksikön käytävällä ja tanssimme pyörätuolin pyöritellen, tarjoiluna sipsit ja limukka sai menon samoihin sfääreihin kuin meille "normi"tyypeille useamman alkoholiannoksen kera. Mukava laitoksen uusivuosi!

Kirkkoon kuulumisesta ja kuulumattomuudesta: itse olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio pitäisi erottaa toisistaan kokonaan. Olkoon uskominen tai uskomatta oleminen jokaisen oma asia, olkoon kirkkoja, seurakuntia erilaisia vaihtoehtoja. Löytäköön jokainen paikkansa uskossaan tahi olkoon löytämättä. Mielestäni nykyisen kirkkoon kuuluminen tuo politiikkaan kliseitä, mielelläni näkisin usko elähdyttävänä voimana yksilötasolla.

Siitä Rosen-menetelmästä tuntuu olevan hyvinkin minulle apua. Ikäänkuin vierimään olisi lähtenyt pieni lumipallo, hiljalleen suurentuen. Terapeutti totesikin edellisellä kerralla, että yleensä juuri ihan pienillä kokemuksilla, tapahtumilla -niillä, joita pidämme mitättöminä lapsuuden muistoina - on vaikutusta koko elämään ja elämiseen. Jospa elämisen laatu ja hengittämisen syvyys paranee jokaisella lumipallon pyörähdyksellä -tarttukoon turha palloon ja laajentakoon suurenevan pallon jälki elämisen laatua ja värien kirjoa.

Kerropas, miten saisin kiinni taas hoikentavasta linjasta syömisen ja liikkumisen suhteen? Kaikki alkoi niin mainiosti syksyllä - ja nyt on vienyt makean ja suolaisen kierre joulun ajoilta kohden turmion tietä .... Onneksi nyt olen saanut elvytettyä hiukan liikkumista, vesijuoksua ja uimista - ja nytkin kohta lähdössä miehen kanssa lenkille. Mutta entä tuo syöminen ..... KÄÄÄK.

Love,
Alma

ps1.
Mun Nokia C7 on ihana! Että mä tykkään kaikesta tekniikasta.
Ja nyt osaan jo sillä melkeen niin puhua,
ettei poski ole kiinni näytössä ja puhelu katkolla.

ps2.
sen kamera on kohtalaisen hyvä.
siitä mä kans tykkään.

ps3.
mun suomi on kans huonoa,
en muista sääntöjä pilkuista ja puolipilkuista,
lauserakenteista yms.
mut mä ainakin ajoittain puhun niin nopeaa
ja paljon,
ettei siihen ennätä
kielioppeja ajatella.

ps4.
katsoimme elokuvan Käsky.
Pidin sen värimaailmasta,
kauniita maisemakuvia.
Vaikka yleensä en pidä
sota-aiheisista elokuvista,
tämä piti otteessaan loppuun saakka.

torstai 30. joulukuuta 2010

Hei Alma

Joulu oli ja meni.  Kolme päivää joulua on ihan riittävästi mulle. Tykkään tietyistä asioista kuten joulukuusesta. Sitä ja muitakin joulukoristeita on ihan mukava katsella. Perinteisistä jouluruuista alan olla jo hiukan eri mieltä. Voisin uudistaa menun jos se vain sopisi muille. Ehkä sekoitus uutta ja vanhaa.  Mun ruokavalio on kääntynyt enemmän ja enemmän kasviksiin. Laatikot kyllä ovat  kasvisruokaa, joista tykkää mieskin.  Vai olisko vain parasta lähteä jouluksi pois? Tai jättää joulu viettämättä? Maailmassahan on paljon ihmisiä, jotka eivät vietä joulua. Mä voisin kyllä kokeilla joulua jossain palmun alla....

Kyllä mä kai vietän joulua ensi vuonnakin, kun ilmoitin alkavani jouluvalmistelut nyt. Kerrankin hyvissä ajoin. Tein ensimmäiset ostokset heti maanantaina Tiimarista. Nyt alkaa joulukorttien askartelu. Pääsisköhän tuolla ennätysten kirjaan? 

Huomenna tai siis tänään, koska vuorokausi on jo vaihtunut, lähdetään kuopuksen kanssa matkalle, siis mä lähden. Muut jäävät kotiin. Se on niinkuin rippikoulu lahja ja suuntana on tietysti pyhä maa.  Maa täynnä pyhää historiaa. Kuopus on meillä ainut kirkon jäsen, vaikkei uskovainen olekkaan. Hän vain tykkää tehdä asiat niinkuin kaikki muutkin tai sanoisinko enemmistö. Siis kuulua kirkkoon käymättä kirkossa. Ja hänellä on täysi vapaus tehdä omat valinnat. Taisivat kärsiä pientä katoa kirkossa syksyllä, joten hyvä että saavat uusia tilalle. Itse olen eronnut kirkosta noin kolmetoista vuotta sitten. 

Kävin ostamassa itselleni uuden kameran. Ei mikään äkkinäinen päätös. Olen miettinyt tätä kyseistä mallia niin kauan, että G9 mallista on mennossa G12 versio nyt kun sen kävin hakemassa. Perustelut miehelle uuden kameran tarpeesta olivat todella hyvät; mä en mitenkään pärjää yhtään vähemmällä määrällä kameroita kuin hän autoja. Sitä paitsi mä en osta merkkimeikkejä( tuskin ostan mitään meikkejä) ja vaatteissakin taitaa olla L.o.g.g. eniten käytetty. Tänään muuten löysin kivat housut Prismasta, 29 € miinus 40 %. Onneksi, koska mä en yllättäen ? mahtunut mun housuihin eikä mulla olisi ollut  aikaa etsiä niitä muualta. Ja ne on aika kivat olla kun lähtee matkalle. Kuvausharrastukseen saisi kyllä uppoamaan rahaa vaikka kuinka jos olisi mitä upottaa. 

Meidän majoitus on bed&breakfast ilman tuota breakfastia. Pääpaikka oli täynnä, jossa olis saanut breakfastiakin. Me mennään 10 minuutin päähän omaan huoneistoon. Joka on 5 minuutin päässä torilta josta saa ihanat hedelmät + muut (mainoksen mukaan). Lentokentältä on autolla 30 minuuttia majapaikkaan. Israelissa taidetaan mitata matkat minuutteina. Majoitus-isäntä on kiitettävästi lähettänyt mulle ohjeita ja kuvia. Jopa kuvan taksista. Ettei vaan erehdytä väärään taksiin. Mulla ei kyllä ikinä ole ollut näin  hyviä ohjeita! 

                         t: Aino

ps. mä ehdin nukkua 120 minuuttia.
jos nukun.
ei taida onnistua.

ps2. mun kirjoitukset on varmaan 
huonointa suomea.
olen ymmärtänyt
kuopuksen puheista,
 joka osaa äidinkielen täydellisesti,
että mulla menee kaikki väärin..
mä en oikeasti muista enää mitään
"säännöistä" ja
taitaa olla oikein kirjoituksenkin kanssa
vähän niin ja näin välillä.
mutta ei se haittaa mua ja
toivottavasti ei suakaan!



perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua, Aino !

Meidän joulu alkaa valmistua vasta nyt,
aattoaamuna.
Joulusiivous, koristelut, liinojen silittämiset ....
ja mitä todennäköisemmin pientä sanojen kipinöintiä.

Ihan niinkuin aikoinaan lapsuudessa,
yrittäjävanhempien joulu valmistettiin kaupassakäynteineen,
siivouksineen, leipomisineen vastaa aattona aamupäivällä
- ennen ei siihen aikaa ollut.
Ja yleensä aikaansaatiin kunnon riidat,
jotka rauhoittuivat aaton notkuvaan ruokapöytään (hyvä ruoka, parempi mieli)
ja hiljenivät joulunajan pitkiin pyhiin. (miten ne tuntuivatkin lapsena niin pitkiltä, kolme vaivaista päivää)

Mun joulumieli siis odottaa tuloaan,
ehkä se tulee kunhan pääsemme käymään vanhempien luona.
Sitä ennen kipakoidaan koti siistiksi.

Toivottavasti joulusi on rentouttava,
mukava,
maistuva,
iloinen,
värikäs,
lämmin,
ilahduttava

....

(kaikenlaisia odotuksia pakattuna yhteen juhlaan,
jonka alkuperäistä merkitystä muistaako kukaan?)


Kaikesta huolimatta,
hyvää jouluajouluajouluajoulua,
ystävä!

Alma. your's friend. forever.



ps. siivouksen ulkoistaminen on hyvä ajatus.
kokemusta on.
ehditkö vielä toivoa joululahjaksi?

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

HEI ALMA,

pardonner

sorry

scusare

vabandust

förlåt mig

=

ANTEEKSI

Anteeksi, etten ole ehtinyt kirjoittaa. Anteeksi, etten ole ollut hyvä ystävä. Anteeksi, että olet saanut tuntea sen. Onneksi on sana anteeksi ja onneksi olet niin ihana ystävä, että annat anteeksi.


Tänään mietin sellaista, että  minä kun olen saanut lahjana tai kirouksena, erittäin hyvät kuulo- ja hajuaistit, missä ammatissa näitä lahjoja voisi hyödyntää.  Kumpikin noista tuntuu välillä kiroukselta, minä kun satun elämään täällä miesten ja koiran kanssa kuten tiedät. Mies ehdotti hakeutumista supolle tarkkailutehtäviin...olisiko siinä minulle tulevaisuuden ura? Voisin samalla harrastaa valokuvausta kuvaamalla tarkkailtavia kohteita. Ja jos vielä saisin ulkomaankomennuksia ympäri maailmaa, niin alkais olla jo lähellä unelmatyötä. Minultahan onnistuu tuo kellon siirtokin, nytkin olen ihan jonkun muun maan ajassa täällä kotona. Ehkä noin 5 aikavyöhykettä länteen..

Siivouksesta alkaa olla niin paljon kokemusta, että voisin ryhtyä vaikka konsultiksi. Joulusiivous on aiheuttanut tänä vuonna suurta tuskaa ja olen yrittänyt keksiä kuinka siitä voisi tehdä mukavaa. En keksinyt mitään. Hyvä musiikki ja viinikään ei auta enää. Taitaa olla ulkoistaminen edessä.

Katson tässä samalla telkusta kantrin mahtavaa palkintojuhlaa Nashvillestä. Samassa ohjelmassa saa kaupanpäälle muotishown, kun juontaja (Carrie Underwood) käy vaihtamassa esiintyjien välissä vaatteita. Olen käynyt vuosia sitten countrytanssikurssin, jonka opeista en enää muista mitään, mutta kivaa se oli! Olen ehdottomasti kantri ja tanssi fani, erikseen ja yhdessä. 

t: Aino,
 tuleva vakooja,
entinen country-tanssija


ps1. Blake Shelton on vuoden 2010
mies countrylaulaja

ps2. Miranda Lambert on vuoden 2010
nais countrylaulaja

ps3. vakooja menee nyt tarkkailemaan
unia