torstai 30. joulukuuta 2010

Hei Alma

Joulu oli ja meni.  Kolme päivää joulua on ihan riittävästi mulle. Tykkään tietyistä asioista kuten joulukuusesta. Sitä ja muitakin joulukoristeita on ihan mukava katsella. Perinteisistä jouluruuista alan olla jo hiukan eri mieltä. Voisin uudistaa menun jos se vain sopisi muille. Ehkä sekoitus uutta ja vanhaa.  Mun ruokavalio on kääntynyt enemmän ja enemmän kasviksiin. Laatikot kyllä ovat  kasvisruokaa, joista tykkää mieskin.  Vai olisko vain parasta lähteä jouluksi pois? Tai jättää joulu viettämättä? Maailmassahan on paljon ihmisiä, jotka eivät vietä joulua. Mä voisin kyllä kokeilla joulua jossain palmun alla....

Kyllä mä kai vietän joulua ensi vuonnakin, kun ilmoitin alkavani jouluvalmistelut nyt. Kerrankin hyvissä ajoin. Tein ensimmäiset ostokset heti maanantaina Tiimarista. Nyt alkaa joulukorttien askartelu. Pääsisköhän tuolla ennätysten kirjaan? 

Huomenna tai siis tänään, koska vuorokausi on jo vaihtunut, lähdetään kuopuksen kanssa matkalle, siis mä lähden. Muut jäävät kotiin. Se on niinkuin rippikoulu lahja ja suuntana on tietysti pyhä maa.  Maa täynnä pyhää historiaa. Kuopus on meillä ainut kirkon jäsen, vaikkei uskovainen olekkaan. Hän vain tykkää tehdä asiat niinkuin kaikki muutkin tai sanoisinko enemmistö. Siis kuulua kirkkoon käymättä kirkossa. Ja hänellä on täysi vapaus tehdä omat valinnat. Taisivat kärsiä pientä katoa kirkossa syksyllä, joten hyvä että saavat uusia tilalle. Itse olen eronnut kirkosta noin kolmetoista vuotta sitten. 

Kävin ostamassa itselleni uuden kameran. Ei mikään äkkinäinen päätös. Olen miettinyt tätä kyseistä mallia niin kauan, että G9 mallista on mennossa G12 versio nyt kun sen kävin hakemassa. Perustelut miehelle uuden kameran tarpeesta olivat todella hyvät; mä en mitenkään pärjää yhtään vähemmällä määrällä kameroita kuin hän autoja. Sitä paitsi mä en osta merkkimeikkejä( tuskin ostan mitään meikkejä) ja vaatteissakin taitaa olla L.o.g.g. eniten käytetty. Tänään muuten löysin kivat housut Prismasta, 29 € miinus 40 %. Onneksi, koska mä en yllättäen ? mahtunut mun housuihin eikä mulla olisi ollut  aikaa etsiä niitä muualta. Ja ne on aika kivat olla kun lähtee matkalle. Kuvausharrastukseen saisi kyllä uppoamaan rahaa vaikka kuinka jos olisi mitä upottaa. 

Meidän majoitus on bed&breakfast ilman tuota breakfastia. Pääpaikka oli täynnä, jossa olis saanut breakfastiakin. Me mennään 10 minuutin päähän omaan huoneistoon. Joka on 5 minuutin päässä torilta josta saa ihanat hedelmät + muut (mainoksen mukaan). Lentokentältä on autolla 30 minuuttia majapaikkaan. Israelissa taidetaan mitata matkat minuutteina. Majoitus-isäntä on kiitettävästi lähettänyt mulle ohjeita ja kuvia. Jopa kuvan taksista. Ettei vaan erehdytä väärään taksiin. Mulla ei kyllä ikinä ole ollut näin  hyviä ohjeita! 

                         t: Aino

ps. mä ehdin nukkua 120 minuuttia.
jos nukun.
ei taida onnistua.

ps2. mun kirjoitukset on varmaan 
huonointa suomea.
olen ymmärtänyt
kuopuksen puheista,
 joka osaa äidinkielen täydellisesti,
että mulla menee kaikki väärin..
mä en oikeasti muista enää mitään
"säännöistä" ja
taitaa olla oikein kirjoituksenkin kanssa
vähän niin ja näin välillä.
mutta ei se haittaa mua ja
toivottavasti ei suakaan!



perjantai 24. joulukuuta 2010

Hyvää Joulua, Aino !

Meidän joulu alkaa valmistua vasta nyt,
aattoaamuna.
Joulusiivous, koristelut, liinojen silittämiset ....
ja mitä todennäköisemmin pientä sanojen kipinöintiä.

Ihan niinkuin aikoinaan lapsuudessa,
yrittäjävanhempien joulu valmistettiin kaupassakäynteineen,
siivouksineen, leipomisineen vastaa aattona aamupäivällä
- ennen ei siihen aikaa ollut.
Ja yleensä aikaansaatiin kunnon riidat,
jotka rauhoittuivat aaton notkuvaan ruokapöytään (hyvä ruoka, parempi mieli)
ja hiljenivät joulunajan pitkiin pyhiin. (miten ne tuntuivatkin lapsena niin pitkiltä, kolme vaivaista päivää)

Mun joulumieli siis odottaa tuloaan,
ehkä se tulee kunhan pääsemme käymään vanhempien luona.
Sitä ennen kipakoidaan koti siistiksi.

Toivottavasti joulusi on rentouttava,
mukava,
maistuva,
iloinen,
värikäs,
lämmin,
ilahduttava

....

(kaikenlaisia odotuksia pakattuna yhteen juhlaan,
jonka alkuperäistä merkitystä muistaako kukaan?)


Kaikesta huolimatta,
hyvää jouluajouluajouluajoulua,
ystävä!

Alma. your's friend. forever.



ps. siivouksen ulkoistaminen on hyvä ajatus.
kokemusta on.
ehditkö vielä toivoa joululahjaksi?

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

HEI ALMA,

pardonner

sorry

scusare

vabandust

förlåt mig

=

ANTEEKSI

Anteeksi, etten ole ehtinyt kirjoittaa. Anteeksi, etten ole ollut hyvä ystävä. Anteeksi, että olet saanut tuntea sen. Onneksi on sana anteeksi ja onneksi olet niin ihana ystävä, että annat anteeksi.


Tänään mietin sellaista, että  minä kun olen saanut lahjana tai kirouksena, erittäin hyvät kuulo- ja hajuaistit, missä ammatissa näitä lahjoja voisi hyödyntää.  Kumpikin noista tuntuu välillä kiroukselta, minä kun satun elämään täällä miesten ja koiran kanssa kuten tiedät. Mies ehdotti hakeutumista supolle tarkkailutehtäviin...olisiko siinä minulle tulevaisuuden ura? Voisin samalla harrastaa valokuvausta kuvaamalla tarkkailtavia kohteita. Ja jos vielä saisin ulkomaankomennuksia ympäri maailmaa, niin alkais olla jo lähellä unelmatyötä. Minultahan onnistuu tuo kellon siirtokin, nytkin olen ihan jonkun muun maan ajassa täällä kotona. Ehkä noin 5 aikavyöhykettä länteen..

Siivouksesta alkaa olla niin paljon kokemusta, että voisin ryhtyä vaikka konsultiksi. Joulusiivous on aiheuttanut tänä vuonna suurta tuskaa ja olen yrittänyt keksiä kuinka siitä voisi tehdä mukavaa. En keksinyt mitään. Hyvä musiikki ja viinikään ei auta enää. Taitaa olla ulkoistaminen edessä.

Katson tässä samalla telkusta kantrin mahtavaa palkintojuhlaa Nashvillestä. Samassa ohjelmassa saa kaupanpäälle muotishown, kun juontaja (Carrie Underwood) käy vaihtamassa esiintyjien välissä vaatteita. Olen käynyt vuosia sitten countrytanssikurssin, jonka opeista en enää muista mitään, mutta kivaa se oli! Olen ehdottomasti kantri ja tanssi fani, erikseen ja yhdessä. 

t: Aino,
 tuleva vakooja,
entinen country-tanssija


ps1. Blake Shelton on vuoden 2010
mies countrylaulaja

ps2. Miranda Lambert on vuoden 2010
nais countrylaulaja

ps3. vakooja menee nyt tarkkailemaan
unia

maanantai 6. joulukuuta 2010

Ystäväni Aino,

englantia ja suomea, sopivasti sekaisin - KYLLÄ. annassa ( nro 48/2010) oli juuri Tommy Hellstenin ja vaimonsa Caritan haastattelu, jossa kehoitettiin olemaan enemmän "being" ja vähemmän "doing". mahtaa olla mielenkiintoinen, kahden terapeutin parisuhde. onkohan siinä vaaransa, että suhde menee ylikuntoon? toinen juttu samassa lehdessä käsitteli myös parisuhdetta, sanomanaan vähentää parisuhteen jatkuvaa analysointia: hiljaa yhdessä. päätoimittaja Hanne Jensen kirjoitti:"Meillä vietetään laatuaikaa television ääressä niin, että mies katsoo telkkaria ja minä luen. Mikään ei ole niin rentouttavaa kuin olla hyväntuulisesti hiljaa parisuhteessa. Pitkässä suhteessa voi nukahtaa, ohittaa, kohdata tai istua hiljaa."

mä tässä samalla sivussa katselen näitä Linnan Juhlia. varmaan kukaan itseänsä fiksuna pitävä ihminen ei sitä tunnustaisi julkisesti, mutta mun fiksuushan tiedetään - joten voin sen tässä tunnustaa. lähinnä minua kiinnostaa nuo ihana ja kamalat puvut, on niin mukava arvostella turvallisesti täältä kotisohvalta. menisinköhän mä linnanjuhliin, jos saisin kutsun? näyttäisin kyllä alleineni kamalalta iltapuvussa, joten en ehkä menisi. tai ainakin pitäisi saada se kutsu vuotta ennen, että tietäis olla "linna-kunnossa" - enää ei siis riitä "rantakunto". (niinkö mä koskaan siinä kunnossa olisin ollut - ja siitä huolimatta rannalla rillutellut. ) teemana oli kutsuilla kuulemma kierrätys, ja sitä näkyikin. jotkut vanhemmat miehet olivat kierrättäneet vaimonsa nuorempaan -tai sitten heillä oli tyttäriä mukanaan. no jokatapauksessa, kilistän kuohuvaa punaista juomaa lasissani itsenäiselle Suomelle!

sun kannattee kyllä tutkata sitä brändäystä, josko se siitä aukeaisi. tosin, mä luulen että tämä meidänkin tavallinen arki ja elämä pysyy onnellisempana ilman mitään brändiä.

ai niin, Lisa Sounio on muuten Marko Ahtisaaren vaimo. ja hänellä (siis Lisalla) oli linnanjuhlissa esiliina (linkissä myös toinen erikoinen puku, joka sopis mulle - ei näkyis vartalon kriittiset kohdat) jossa oli printattuna isänsä sotilaskuva. hmmmmm ?

Ystäväsi,
Alma

ps1
raskaustesti ostamatta

ps2

Teemalla alkoi
(mielestäni)
hulvaton sarja:
Kuumien aaltojen naiset

...
varoittelin miestäni,
että tätä on tulossa.

ps3
Aino and Alma with Adi
ei varmaan pääsisi
opetusohjelmaksi
-
kuin ehkä siinä tarkoituksessa,
miten käy,
jos ei opiskele koulussa englantia.
Tosin,
ei meillä niin hauskaa olisi,
jos olisimme opetelleet
tarpeeksi.

so marvellous, my best friend ever.

lauantai 4. joulukuuta 2010

Hei Alma darling,

näin puhutaan Suomessa nykyisin. Suomea ja englantia sekaisin, poikani mukaan. Ja täytää myöntää että, minä  myös puhun niin jostain syystä. Siis en aina, joskus. Syystä jota en tiedä itsekkään. Ne meidän puhutaan pelkkää englantia hetket ovat olleet so FUN. Koska nähdään, että voidaan taas harjoituttaa englantia ja nauraa vatsalihakset kipeiksi?? Ja siitä saa idean; yhdistetty englanninkurssi ja matkaohjelma vois olla aika hupaisa. Me siis matkustaisimme ja opettelisimme englantia. Ja sä keksit jo sen nimenkin; Alma ja Aino Adin kanssa. Tositeeveetä, ei tosikoille. Mä ainakin katsoisin tuon nimisen ohjelman...toivottavasti Adi on vielä hengissä. Maailman nopein kuljettaja. Tai ainakin toiseksi nopein.

Kuule ei niillä legginseillä ja pitkillä kalsareilla olekkaan muuta eroa kuin nimi. Pitää  olla tarkkana, koska legginseillä voi liikkua julkisilla paikoilla, mutta pitkillä kalsareilla ei. Miesten mielestä ne on kaikki pitkiä kalsareita. Oikeasti mä olen joutunut käyttämään villahousuja. Ne villasilkkihousut on ihanat, tässä iässä ei enää halua palella. Niin ja kyllä sä olisit voinut mennä sinne sovituskoppiin  ilman mitään sovitettavaa. Mä olen joutunut myös joskus mennä vähentämään kerroksia, enkä edes keksinyt ottaa mukaan "sovitettavaa". 

Tuo itsensä brändääminen menee mun mielestä vähän tai aika paljon liian pitkälle. Joten en jaksa kiinnostua Lisa Souniostakaan, joka on mulle täysi arvoitus. En siis ole kuullut koskaan Lisasta. Tai ehkä mun pitäis tutkia vähän, jos ymmärtäisin sitten tätä itsen brändäystä. Vaikka se on varmaan viimeinen asia mun to do listalla. Vai onko se jotain semmoista, että mun mahtavan tavallisesta elämästä tulis mahtavan loistavaa tämän brändäyksen takia? Tätähän täytyy tutkia.

Lääkkeistä, sairauksista, mikroaaltouuneista ja varmaan kaikesta löytyy ne vastakkaiset näkemykset. Ihan alan ihmisillä ja sitten meidän tavallisten ihmisten pitäisi osata tehdä päätöksiä, kumpaa uskoa. Ja kumpi näkemys saa enemmän näkyvyyttä, siitä tulee yleensä se uskottavampi. Mä voisin luopua mikroaaltouunista vaikka heti. Mä en käytä sitä juuri ollenkaan, koiralle joskus lämmitän siellä ruokaa. Enkä tiedä muuten mitään sen haittavaikutuksista. Mä vaan oikeasti sulatan rasvatkin leivontaan kattilassa, puurot teen aina kattilassa, omat ruuat lämmitän aina hellalla. Pakasteet sulatan kuumassa vedessä, jos kiire. Sauvasekoittimesta en luovu, toivottavasti se ei säteile mitään tai ole mitenkään vahingollinen. Eihän täällä voi nykyisin olla varma mistään? Muusta kuin, että myrkkyjä saadaan koko ajan ja kaikesta. Nyt kun en myrkytä enää  itseäni tupakalla, haluaisin välttää muitakin turhia myrkkyjä. Minulta löytyy takuuvarma lopetus tupakoitsijoille, Allen Carr; Stumppaa tähän. Ei ole tehnyt mieli tupakkaa sen jälkeen. Ei edes nikotiinipurkkaa. Ja säälin kaikkia tupakoitsijoita nykyisin. The END.

t: Aino

PS. todennäköisesti olet raskaana,
osta raskaustesti

PS2. ilmoita minulle heti testin tulos

torstai 2. joulukuuta 2010

Hei Aino,

Kun nyt valitin tuosta kylmyydestä, niin nyt sitten tuli kuuma. Onneksi tavaratalossa on sovituskopit: housut rekistä "sovitukselle", koppiin ja legginsit pois jalasta, housut sovittamatta takaisin rekkiin. Olisinkohan voinut mennä ihan reilusti ilman niitä housuja? (Miksi niitä muuten sanotaan legginseiksi, nehän on oikeesti pitkät kalsarit?)

Huomasin kyllä, että shoppailukunto on alentunut - sinällään järkyttävää ajatellen lähestyvää joulua. Ehkä mä siis jätän jouluostokset ostamatta, ja nautin tästä alikunnosta. Tosin ylikunto yllätti siten Prismassa: Pandan juhlapöydän konvehteja lähti mukaan 5 kpl:een boxi - kilohinta kun oli yksittäisissä paketeissa kaksinkertainen. Se ostos ei lienyt ollut kovin järkevä, suklaiden syöminen kun meillä jää yleensä minulle.

Ja tästähän mitä loistavimmin voimme siirtyä keskusteluun hammaslääkäreistä. Tai kenties vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Tai kolesterolista. Hammaslääkärissä eniten minua järkyttää tuoli sekä ne kaikki surisevat ja värisevät työkalut jotka pieneen suuhuni tungetaan eri operaatioiden aikana. Kipua kestän, mutten surinaa, värinää, metallinmakua .... Vähät hiilihydraatit tuntuvat lisääntyneen näin pimeässä. Olkoon niin. Ja mitä tähän kolesteroli asiaan tulee, kirjastosta löytyivät (kiitos opastuksesi) Antti Heikkilän kirja : "Elämän paras aika" - ja lisäksi Malcolm Kendrickin kirja "Ei sittenkään kolesteroli". Kunhan olen ne lukenut, voimme keskustella asiasta lisää. Jälkimmäisen kirjan ensimmäisiä vaikutuksia tulee varmaankin olemaan mikroaaltouunin käytön välttäminen, siitä kirjassa oli tietoa jonka perusteella vältän vast'edes ruuan lämmittämistä tai sulattamista mikrolla.

Mä haluaisin, tähän kultaiseen keski-ikääni, tunteen siitä että on vaan NOW. Tässä hetkessä. Ei eilisessä eikä tulevassa. Vaan ihan NOW.

t. Alma

ps1

Mä muuten katsoin noita Sibelius viulukilpailuita,
ja siellä Lisa Sounio puhui brändäämisestä.
Kuinka jokaisen pitäisi tehdä itsestään brändi.

Onko meillä nyt brändi?

ps2
Minne mä haluaisin matkustaa,
en tiedä.
Jossain missä on lämmintä
ja aurinko veisi tämän
kroppaan hiipivän väsymyksen
ja mieleen ujuttautuvan
masennuksen
pois.