Hei Alma,

-22.2 on melkein liikaa. Mutta jos pitäisi valita vesisateen ja -22.2 väliltä, ottaisin tuon pakkasen kuitenkin. Se on mulle ja koiralle miellyttävämpi sää lenkkeillä. Tiedäthän meidän koiran, karvaa riittää. Sitä turkkia ei ole tarkoitettu    vesisateeseen ja kurakeleihin. Polttoainetta kuluu näillä pakkasilla kyllä enemmän.  Enkä puhu nyt autosta.  Minun täytyy syödä useammin/enemmän.

Tälle viikolle suunnittelemani reissu siirtyi tulevaisuuteen. Olen joutunut syömään särkylääkkeitä, eikä vieläkään ole oikein selvillä johtuuko särky poistetusta hampaasta vai jostain toisesta hampaasta. Se aukko "revittiin" uudestaan verille ja aloitin alusta taas haavan parantamisen. 

Kenkä-ongelmia ja ongelma-kenkiä...kokemusta on. Iästä on hyötyä tässäkin asiassa, kokemusta on kertynyt. Mulla on ollut joskus kauan sitten Arcopedicot myös.  Silloin ei kyllä ollut noin  hyvännäköisiä malleja. Jalka-ongelmien takia käytän kenkiä sisällä, tällä hetkellä Crokseja. Ne tuntuvat tosi hyviltä. Birkit ovat olleet käytyössä jo monta vuotta. 

Kultaisessa keski-iässä naisen TO DO LIST on pitempi kuin ehtii ja jaksaa. Mun listaan kuuluu jalkapohjien venyttely, hieronta ja voimistelu, jalkahoidot,  lantionpohjalihasten kunnossapito, kaikkien lihasten venyttely, vatsa- ja selkälihasten kunnosapito, rentoutuminen, hammasvälien puhdistus langalla, liikunta ja tunnin puhelu ystävälle. Nämä oli siis niitä, joilla olisi tarkoitus pitää itsensä kunnossa. Itsestäänselvyydet kuten hampaiden pesu ja terveellinen ruoka eivät kuulu tuohon listaan. Nyt täytyy lopetella tämä kirjeen kirjoittaminen ja siirtyä tekemään edes jotain tuolta to do listalta. Samalla voin  haaveilla vaikka matkasta Marokkoon....

                                       t: Aino

           ps. minne sä matkustaisit mieluiten?

    

Hei Aino,

Minä en ole ihan varma, tästä talven hehkutuksesta. Tai ainakin meillä sai aamulla hehkutella, autoa. Pakkasta -22,2. Lumi ja valoisuus on hyvä, mutta liiallinen pakkanen ei. Epäilen myös, että näitä pakkasia ja tulevia hehkutuksia riittää, talvella. En siis hehkuta, ainakaan tästä.

Toivottavasti pääsit Eestin matkalle, mahdollisista esteistä huolimatta. Vai lähditkö jo sinne Marokkoon? Olisin tänään lähtenyt kanssasi ihan minne vaan, lämpimämpään. Hetkeäkään miettimättä noussut siiville kevyempien vaatteiden kera.

Matkallahan - ehkä muistat, ongelmani on ollut liiallinen määrä kenkiä. Tai no, ehkä vaatteitakin on ollut liikaa. Ja kun on vielä suurenmoisen kokoinen, nehän painavat. Eikä ne kengätkään pienimmästä päästä ole. Niin, hankin itselleni sisäkengiksi Arcopedicon ballerinat. Ne ovat kevyet, kannan niitä päivittäin mukana laukussani (joka kuulemma on enemmänkin säkki, sanoi sekä kirjakaupan myyjä sekä opiskelutoverini) (opiskelutoverin kommentin ymmärrän, mutta kirjakaupan myyjän kommenttia en) (tai on kait hänelläkin oikeus kommentoida naisella mukana kulkevaa punaista säkkiä). Ne ovat myös erittäin kätevän keveät mahdollisille tuleville ulkomaanmatkoille. Ehkä siis mahdollistavat yhden lisäkenkäparin mukaan otettavaksi. Alunperin haaveilin RedFoot ballerinoista, mutta jäivät toistaiseksi tilaamatta tarpeen jo tyydytettyäni. Vaikka Redfootit olisivat olleet ehkä hiukan enemmän Marvellous, kuten tiedät miten merkki-herkkä olen.

yours,
Alma

ps. voikohan tässä iässä
alkaa jo vaihdevuodet?
Vai olenko raskaana?
Tässä iässä?

Hei Alma,

tukkoisuutta on ollut täälläkin. Mutta kyllä se ohi menee. Aina on mennyt. Ei se vatkaaminen vaarallista ole, mutta mä en vaan jaksa sitä. 

Siellä miljardien hyttysten maassa on se malaria. Minä, joka en yleensä piirtele piruja seinille, olen hieman varuillani Italian matkan takia. Jos keskellä Milanoa 2 hyttystä löytää sinut, hotellihuoneesta ja joudut sen takia viikon sairaslomalle, niin mitkä olisivat seuraukset Intian matkasta? Toki siellä on alueellisia eroja ja varmaan vuodenaikakin vaikuttaa hyttysten määrään, mutta silti....

Ja sitten hiukan asiaa minusta ja totuuksista. Sinä voit kertoa minulle millainen olen - mutta se on vain yksi totuus; sinun kokemus ja mielipide. Totuuksia minusta on yhtä paljon kuin ihmisiä. Osittain tulisi samoja ja osittain täysin erinlaisia. Ja tietysti minulla on oma käsitys itsestäni. Mikset uskaltaisi kertoa näkemystäsi minusta? Tiedän etten ole täydellinen, kukapa olisi? Luulen, että ihmiset yleensä tiedostavat varsin hyvin huonot ja hyvät puolensa. Ja minä tiedän omani vähän liiankin hyvin, ainakin ne huonot. Luulen, että minussa on jotain hyvää mielestäsi, kun jaksat minua.  Ikävä kyllä minun ongelmat tuskin loppuisivat siihen, että kertoisit minulle millainen olen. Tai sinun ongelmat siihen, että minä kertoisin millainen sinä olet. (jos ongelmia yleensä on). 

                                                           t: Aino

       PS. Ihanaa kun tuli talvi, tää on ihanaa!!! 

       PS2.  Mä lähden luultavasti pienelle matkalle ensi viikolla, Eestiin.

               Sekin on aika ihanaa.

       PS3.  Se miten paljon kello on nyt, ei ole yhtään ihanaa.

                Eikä edes nukuta yhtään....

PS4. Niin ja siellä psykiatrilla ollaan ihan katse kontaktissa.

Ne taitaa vain leffoissa makailla soffilla ja tuijotella kattoa...

dear Aino,

Mulla on virrat nyt ihan tukossa. Johtuuko se liian aikaisesta nousemisesta, vai kenties negatiivisista ajatusvirroista. Muistatko sen Lisa Nicholsin "Onnistut, tuli mitä tuli" kirjan ohjeen näihin negatiivisiin ajatuksiin, kuinka vaihdetaan levyä? Olisi tänään ollut kanssaihmisillä ihmettelmistä, kun olisin etusormillani joutunut otsaani painelemaan useaan otteeseen. Senverran negatiivista virtaa oli liikkellä.

Pääsisiköhän niistä virroista eroon, vaikka siellä Intiassa. Siellähän on se joku joki, jossa voisi käydä kastautumassa. Silloin voisi olla pienin huoli niiden miljarin hyttysen aiheuttamat reaktiot, luulen niin. Mutta jos sillä puhdistuisi negatiiviset virrat, niin kait sen kaiken muun kestäisi. Jos hengissä selviäisi.

Toivottavasti sä selviät hengissä itsesi kanssa. Ettet liikaa rasitu. Ja toisaalta, onko se vatkaaminen niin vaarallista? On se niin monimutkaista, itsensä tutkiminen ja löytäminen. Miten sitä tunteekaan toisen paljon paremmin ja useasti tietää mitä toisen kannattaisi elämällään tehdä? Ainakin tähän ole itse törmännyt, yleensä vielä niin että tieto tulee toisesta tai kolmannesta lähteestä, tämä asiantuntia harvoin uskaltautuu analyysinsä suoraan sanomaan. Ainakaan, jos sattuu olemaan nainen. Niinkuin yleensä on. Pitäisikö siis mun sanoa sulle, millainen sinä olet - niin säästyt monivuotiselta ihmissuhteiden ja tunteiden vatkaamiselta? Mä ehkä uskaltaisin sen sanoa suoraan, mutta ehkä siihen tarvitsisi muutaman lasillisen sangriaa. Ja kepeän kesäisen illan.

kesää odotellessa,
Alma

ps. mies oli tänään pessyt pyykkiä,
kun aamulla siitä vihjaisin.
Kotiin tultuani
mainitsi siitä.
Vastasin: "Joo"
Olisi odottanut kuulemma
kannustavaa kiitosta,
jotain
"hieno juttu"- suuntaan.

Onkohan mies koskaan kiitellyt mua
pyykinpesusta?

No, ehkä se on suurempi saavutus hänelle.

ps2.
Keskustelu joko psykiatrin tai gynegologin kanssa on haasteellista.
Kummankaan kanssa ei saa kunnollista katsekontaktia.
.

KUUKAUTISET INTIASSA - KUULOSTAA HYVÄLTÄ.
OTAN MUKAAN OFFIA JA TERVEYSSITEITÄ.
VARAANKO AJAN GYNEGOLOGILLE VAI MATKAN?

Hei Alma,

kyllä tämä naisten elämä on uskomattoman monimutkaista. Ja silti ehdottoman mahtavaa. Ainakin joskus. Vaikka vaikeuksia riittää. Tiedätkö jonkun joka nukkuu ilman vaikeuksia? Enkä tarkoita miehiä. Niin, nukun minäkin ilman vaikeuksia, sitten kun nukun. Vaikeus on siinä, että nukuttamaan alkaminen voi tapahtua milloin vain 22.00 - 04.00 välillä. Yritä sitten suunnitella aikatauluja tuon perusteella...ja entäs sitten herääminen! Ettei olisi liian helppoa, niin olen sitten herkkä heräämään. Esim. kello 06.00 kun ensimmäinen herää aamun toimiin.

Miehille pitää antaa yksityiskohtaiset ohjeet tehtäviin, muuten menee takuuvarmasti pieleen. Valkoinen aluslakana, kaksi sinistä raidallista pussilakanaa..

Mä kuule luulen, että kaikki on mahdollista. Kuumat aallot tai lukihäiriö. Mulla meinaa tuo lukihäiriö vaivata tässä iässä. Joudun varmistella ja korjailla ylimääräisiä konsonantteja vähän väliä.

Matka on varma, mutta minne ja milloin, sitä ei vielä tiedä. Vai oliko meillä sovittu jo jotain? Intiaan? Mä en siitä Intiasta tiedä, uskaltaako sinne sun kanssa lähteä. Siellä on miljardi hyttystä, enkä tiedä selviätkö hengissä niistä...

Joo ja kuule, mä luin tässä kirjan Vapaa nainen törmää todellisuuteen, tutkimusmatkoja tosielämään, Katriina Järvinen / Tuulikki Pietilä. Seuraava pätkä on sieltä; Ystävättärien elämää seuratessa ja omien kokemustenkin perusteella itsensä tutkiminen liittyy usein johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen. Käsittämötön paha olo saattaa alkaa vaivata esimerkiksi parisuhdeongelmien, eron tai työttömyyden laukaisemana. Tässä vaiheessa nainen voi muutaman vuoden ajan pyöriä itsensä ympärillä ja rasittaa lähipiiriä loputtomalla ihmissuhteidensa ja tunteidensa "vatkaamisella". Mä olen rasittanut itsenikin. Toivottavasti tää menee ohi. Heti huomenna.

t: Aino,

miss you too

ps. ei sun tartte puhua gynelle tai psykiatrille,

mä olen puhunut niitten kans ja voin konsultoida sua ihan hyvin!

ps2. mä söin tänään IHAN liikaa,

IHANAA pastaa ja jälkkäriks breadpuddingia.

loppuviikoks pitää sit keksiä jotain huonompaa,

ettei joka päivä syödä liikaa!

Hei Aino,

On taas niitä nukahtamisvaikeuksia. Tai, en mä vielä nukkumassa ole, mutta menossa. Tai en oikeastaan edes menossa, vaan suunnittelen menemistä. Mutta miten tuolla nukkuu, kun siellä jyrisee mies. On toki miehen kuorsaus ihan hyvä asia, silloin kun nukun. Kun en kunnolla saa muuten nukuttua. Mutta nukahtaminen on vaan niin vaikeaa. Pitäis ennättää nukahtaa ennenkuin seuraava kuorsausaalto alkaa. Sujahtaa aaltojen väliin. Mutta ensin pitäis varmaan sujahtaa lakanoiden väliin, niin vois sitten yrittää sujahtaa aaltojen väliin.

Mies laittoi muuten eripari pussilakanatkin. Ottaa vähän mun esteettiselle silmälle, mutta onneksi nyt on yöllä melkoisen pimeää, niin ei niin haittaa. Ja kohta on lakanoiden pesupäivä, josko silloin ennättäisin vaihtaa samaan sarjaan hela hoidon. Kuvittele, meille tuli kerran vieras, ja mies laittoin pedin... ja siihen ne kaikkein vanhimmat lakanat ja keskenään kaikkein erivärisimmät. Piti pyydellä anteeksi vieraalta seuraavana aamuna. Onneksi sattui olemaan senverran boheemia tyyppiä, ettei ollut edes huomannut. Tai sitten me oltiin niin hiprakassa, kun tultiin kotiin. Tais olla jotkut asiakasjuhlat, jos oikein muistan. Ja niissähän riittää juotavaa, liiaksi asti.

Aalloista vielä, mä taidan kohta ootella niitä kuumia aaltoja. Tai en mä niitä nyt odottele, mutta taitavat tulla ilman odottamattakin. Vai voikohan jo tässä iässä? Kierto on kyllä ihan sekaisin, meidän varmaan pitäisi sen takia lähteä johonkin reissuun. Onhan se takuuvarmaa, sun ja mun matka ja mun kuukautiset. Pitäisköhän mun keskustella asiasta gynegologin vai psykiatrin kanssa?

miss you,

Alma