Hei Alma

Parasta uutta vuotta ikinä!

Minun uusi vuosi vaihtui tosi rauhallisesti siellä Jerusalemissa. Paikka oli täysin autio perjantai-iltana, kuin aave kaupunki. Se johtui siitä, että juutalaisilla alkoi sapatti perjantaina  klo 16.06. Kaikki paikat menivät kiinni paitsi Mc Donalds. Jouduimme syömään uudenvuoden aterian siellä!! Sapatti loppui lauantaina 17.26 ja paikat olivat auki taas noin tunti sen jälkeen. Lauantaina kyllä törmäsimme päivällä italialaiseen ravintolaan joka oli auki, kristittyjen pitämä   siis. Se oli jostain kumman syystä täynnä väkeä. Ruoka oli muuten oikein hyvää siellä. 

Neuvoja painonhallintaan on vaikea antaa. Tai sehän tiedetään miten painoa hallitaan, mutta se kuinka siihen pystyy on se vaikea osuus. Mulle oli shokkihoitoa huomata ennen matkaa etten mahdu housuihin. Ei tarvinnut ostaa matkakarkkeja (en ole koskaan matkustanut ilman karkkeja) eikä edes tehnyt mieli mitään. Tuo vaikutus alkaa jo ikävä kyllä laantumaan... Täytyy kai vilkaista niitä valokuvia, jotka kuopus minusta otti siellä. Nimittäin peili ja valokuva näyttävät erilaista kuvaa. Valokuva näyttää sen isomman version! Olen päättänyt, että seuraavalla matkalla mahdun housuihini, niihin vanhoihin. Niihin joita käytin pari kuukautta sitten.  Olen jojoillut painon kanssa vuosien varrella oikein kunnolla, enkä enää halua sitä.  Mä voisin nyt kokeilla nutrilettiä tai mansikkadieettiä tai jogurttidieettiä viikon ajan hyvään alkuun pääsemiseksi. Jotain hyvää se saisi olla, ei taida nutriletti olla herkkua? Katsotaan kuinka käy.

Matka oli mielenkiintoinen  ja olen taas monta kokemusta viisaampi. Paljon hyviä kokemuksia ja joku huono. Huono oli se B&B majoitus, kamalan kamala paikka. Heti seuraavan aamuna siirryimme hotelliin. Kuvat internetissä eivät ihan vastanneet todellisuutta. Mä muuten nukuin ennen lähtöä tunnin päikkärit. Siis yöllä. Kuopus ei nukkunut ollenkaan. Pullan osto katukauppiaalta; ensimmäisen myyjän hinta on 7, seuraavan 10 ja kolmannen 5. Ostimme siltä kolmannelta ja silloinkin varmaan tuplahintaan. Kaksi samantapaista länsimaista kahvilaa, toisessa kahvi 12, toisessa kahvi ja pulla 9 tai pelkkä kahvi 6. Näissä kahviloissa oli hinnat kyllä esillä, hintaero oli vaan melkoinen. Bussikuski "antaa" väärin takaisin, kaupan kassa ottaa väärän hinnan, moni haluaa sekelin tai pari itselleen tyhmältä turistilta.  Bussikuski antoi puuttuvat 5 sekeliä, kun menin pyytämään. Kaupan kassa joutui korjaamaan hinnan, kun omistaja tulikin olan taakse ojentamaan. Varmaan maksoimme monessa kohtaa ylimääräisiä sekeleitä, mutta kai se kuuluu matkailuun tietyissä maissa. 10 sekeliä on n. 2.20 €. 

Hauskinta oli varmaan museo Israelissa modernin taiteen osastolla. Kaikkien hauskojen taulujen joukossa oli myös yksi joka olisi voinut olla meidän esikoisen työ. Tyyli ja jälki oli kuin kopioitu esikoiselta. Esikoinen on sitten Surkea piirtäjä, tullut äitiinsä. Mutta ilmeisesti hänessä on taiteellista potentiaalia. Kyllä tämä museo käynti avarti mieltä, kuka vaan meistä voi olla taiteilija ja tehdä taidetta. Vaikka osaamista ei olisikaan. Taidan sittenkin ryhtyä taitelijaksi  ja unohtaa sen vakoilija homman. Taukoa voi pitää aina kun tarve vaatii, luovuus vaatii niitä kai? Olisi kyllä jo kiva tietää tässä iässä mitä sitä haluaa tehdä isona! Onko seikkailija ammatti? Voisin  hyvin  olla seikkailija..voisin seuraavaksi seikkailla vaikka Intian kautta Nepaliin. Tai Vietnamin kautta Balille. Tai Kiinan kautta Mongoliaan. Voisinko olla vaikka seikkaileva taiteilija?

t: Aino

 aina valmis seikkailuun