Hei Aino,

mulla tuntuu olevan nykyään aina kiire.
ja silloin kun kiirettä ei ole,
niin silloin pysähdyn totaalisesti. vaivun minkään tekemättömyyden tilaan.

yritän nyt hallita kiireen tuottamaa stressiä
aloittamalla vesijuoksun.
yritän käydä kolme kertaa viikossa,
tai ainakin harrastaa jotain liikkumista. sauvakävelyäkin.
ja ettei kiire hellitä,
aloitan ensiviikolla uuden harrastuksen: laulamisen kuorossa.

mitenkähän nämä kiireen tunnun tuomaan stressiin vaikuttavat,
toivottavasti antavat muuta ajateltavaa.

tietenkin tuo liikunnallinen harrastus tuo minulle lisäpontta siihen laihduttamiseen.
miten sinä, oletkos mansikkakuurin jo pitänyt?
itse kyllä ajattelen enemmänkin niin,
että liikkumalla pidän pääni siinä kunnossa,
että jaksan paremmin laihduttaa.
en niinkään sitä, että laihtuisin liikunnan kuluttamilla kaloreilla, vaikka sykemittari minunkin kädessä komeilee.

mitä tuohon moderniin taiteeseen tulee,
niin epäilen että maailma on minussakin menettänyt luovan modernin taiteilijan.
vai olisiko vielä liian myöhäistä aloittaa?

aiheutin taas itselleni kiireen, tällä kirjeellä sinulle.
mutta, se lienee sen arvoista.

Voi hyvin!

ystäväsi Alma.

ps. mulla on kova homma
kuluttaa ne mun 600 ylimääräistä
puheminuuttia.
ehkä soitan sinulle pian
pitkä puhelun.

miten voi ollakaan
mahdollista
että näin käy minulle?