Hei Aino,

mulla tuntuu olevan nykyään aina kiire.
ja silloin kun kiirettä ei ole,
niin silloin pysähdyn totaalisesti. vaivun minkään tekemättömyyden tilaan.

yritän nyt hallita kiireen tuottamaa stressiä
aloittamalla vesijuoksun.
yritän käydä kolme kertaa viikossa,
tai ainakin harrastaa jotain liikkumista. sauvakävelyäkin.
ja ettei kiire hellitä,
aloitan ensiviikolla uuden harrastuksen: laulamisen kuorossa.

mitenkähän nämä kiireen tunnun tuomaan stressiin vaikuttavat,
toivottavasti antavat muuta ajateltavaa.

tietenkin tuo liikunnallinen harrastus tuo minulle lisäpontta siihen laihduttamiseen.
miten sinä, oletkos mansikkakuurin jo pitänyt?
itse kyllä ajattelen enemmänkin niin,
että liikkumalla pidän pääni siinä kunnossa,
että jaksan paremmin laihduttaa.
en niinkään sitä, että laihtuisin liikunnan kuluttamilla kaloreilla, vaikka sykemittari minunkin kädessä komeilee.

mitä tuohon moderniin taiteeseen tulee,
niin epäilen että maailma on minussakin menettänyt luovan modernin taiteilijan.
vai olisiko vielä liian myöhäistä aloittaa?

aiheutin taas itselleni kiireen, tällä kirjeellä sinulle.
mutta, se lienee sen arvoista.

Voi hyvin!

ystäväsi Alma.

ps. mulla on kova homma
kuluttaa ne mun 600 ylimääräistä
puheminuuttia.
ehkä soitan sinulle pian
pitkä puhelun.

miten voi ollakaan
mahdollista
että näin käy minulle?

Hei Alma

Parasta uutta vuotta ikinä!

Minun uusi vuosi vaihtui tosi rauhallisesti siellä Jerusalemissa. Paikka oli täysin autio perjantai-iltana, kuin aave kaupunki. Se johtui siitä, että juutalaisilla alkoi sapatti perjantaina  klo 16.06. Kaikki paikat menivät kiinni paitsi Mc Donalds. Jouduimme syömään uudenvuoden aterian siellä!! Sapatti loppui lauantaina 17.26 ja paikat olivat auki taas noin tunti sen jälkeen. Lauantaina kyllä törmäsimme päivällä italialaiseen ravintolaan joka oli auki, kristittyjen pitämä   siis. Se oli jostain kumman syystä täynnä väkeä. Ruoka oli muuten oikein hyvää siellä. 

Neuvoja painonhallintaan on vaikea antaa. Tai sehän tiedetään miten painoa hallitaan, mutta se kuinka siihen pystyy on se vaikea osuus. Mulle oli shokkihoitoa huomata ennen matkaa etten mahdu housuihin. Ei tarvinnut ostaa matkakarkkeja (en ole koskaan matkustanut ilman karkkeja) eikä edes tehnyt mieli mitään. Tuo vaikutus alkaa jo ikävä kyllä laantumaan... Täytyy kai vilkaista niitä valokuvia, jotka kuopus minusta otti siellä. Nimittäin peili ja valokuva näyttävät erilaista kuvaa. Valokuva näyttää sen isomman version! Olen päättänyt, että seuraavalla matkalla mahdun housuihini, niihin vanhoihin. Niihin joita käytin pari kuukautta sitten.  Olen jojoillut painon kanssa vuosien varrella oikein kunnolla, enkä enää halua sitä.  Mä voisin nyt kokeilla nutrilettiä tai mansikkadieettiä tai jogurttidieettiä viikon ajan hyvään alkuun pääsemiseksi. Jotain hyvää se saisi olla, ei taida nutriletti olla herkkua? Katsotaan kuinka käy.

Matka oli mielenkiintoinen  ja olen taas monta kokemusta viisaampi. Paljon hyviä kokemuksia ja joku huono. Huono oli se B&B majoitus, kamalan kamala paikka. Heti seuraavan aamuna siirryimme hotelliin. Kuvat internetissä eivät ihan vastanneet todellisuutta. Mä muuten nukuin ennen lähtöä tunnin päikkärit. Siis yöllä. Kuopus ei nukkunut ollenkaan. Pullan osto katukauppiaalta; ensimmäisen myyjän hinta on 7, seuraavan 10 ja kolmannen 5. Ostimme siltä kolmannelta ja silloinkin varmaan tuplahintaan. Kaksi samantapaista länsimaista kahvilaa, toisessa kahvi 12, toisessa kahvi ja pulla 9 tai pelkkä kahvi 6. Näissä kahviloissa oli hinnat kyllä esillä, hintaero oli vaan melkoinen. Bussikuski "antaa" väärin takaisin, kaupan kassa ottaa väärän hinnan, moni haluaa sekelin tai pari itselleen tyhmältä turistilta.  Bussikuski antoi puuttuvat 5 sekeliä, kun menin pyytämään. Kaupan kassa joutui korjaamaan hinnan, kun omistaja tulikin olan taakse ojentamaan. Varmaan maksoimme monessa kohtaa ylimääräisiä sekeleitä, mutta kai se kuuluu matkailuun tietyissä maissa. 10 sekeliä on n. 2.20 €. 

Hauskinta oli varmaan museo Israelissa modernin taiteen osastolla. Kaikkien hauskojen taulujen joukossa oli myös yksi joka olisi voinut olla meidän esikoisen työ. Tyyli ja jälki oli kuin kopioitu esikoiselta. Esikoinen on sitten Surkea piirtäjä, tullut äitiinsä. Mutta ilmeisesti hänessä on taiteellista potentiaalia. Kyllä tämä museo käynti avarti mieltä, kuka vaan meistä voi olla taiteilija ja tehdä taidetta. Vaikka osaamista ei olisikaan. Taidan sittenkin ryhtyä taitelijaksi  ja unohtaa sen vakoilija homman. Taukoa voi pitää aina kun tarve vaatii, luovuus vaatii niitä kai? Olisi kyllä jo kiva tietää tässä iässä mitä sitä haluaa tehdä isona! Onko seikkailija ammatti? Voisin  hyvin  olla seikkailija..voisin seuraavaksi seikkailla vaikka Intian kautta Nepaliin. Tai Vietnamin kautta Balille. Tai Kiinan kautta Mongoliaan. Voisinko olla vaikka seikkaileva taiteilija?

t: Aino

 aina valmis seikkailuun

Aino,
hyvää alkanutta uutta vuotta!

Minä sain juhlistaa vuodenvaihdetta töissä, ja täytyy sanoa että mieleenpainuvat oli nämä uudenvuodenvaihtajaiset. Uudenvuoden aattona raketit ammuttiin laitoksen pihalla klo 18, rakettien väriloiston ihailu oli suuri äänistä ja -sanaista. Sen jälkeen musiikki soi yksikön käytävällä ja tanssimme pyörätuolin pyöritellen, tarjoiluna sipsit ja limukka sai menon samoihin sfääreihin kuin meille "normi"tyypeille useamman alkoholiannoksen kera. Mukava laitoksen uusivuosi!

Kirkkoon kuulumisesta ja kuulumattomuudesta: itse olen sitä mieltä, että kirkko ja valtio pitäisi erottaa toisistaan kokonaan. Olkoon uskominen tai uskomatta oleminen jokaisen oma asia, olkoon kirkkoja, seurakuntia erilaisia vaihtoehtoja. Löytäköön jokainen paikkansa uskossaan tahi olkoon löytämättä. Mielestäni nykyisen kirkkoon kuuluminen tuo politiikkaan kliseitä, mielelläni näkisin usko elähdyttävänä voimana yksilötasolla.

Siitä Rosen-menetelmästä tuntuu olevan hyvinkin minulle apua. Ikäänkuin vierimään olisi lähtenyt pieni lumipallo, hiljalleen suurentuen. Terapeutti totesikin edellisellä kerralla, että yleensä juuri ihan pienillä kokemuksilla, tapahtumilla -niillä, joita pidämme mitättöminä lapsuuden muistoina - on vaikutusta koko elämään ja elämiseen. Jospa elämisen laatu ja hengittämisen syvyys paranee jokaisella lumipallon pyörähdyksellä -tarttukoon turha palloon ja laajentakoon suurenevan pallon jälki elämisen laatua ja värien kirjoa.

Kerropas, miten saisin kiinni taas hoikentavasta linjasta syömisen ja liikkumisen suhteen? Kaikki alkoi niin mainiosti syksyllä - ja nyt on vienyt makean ja suolaisen kierre joulun ajoilta kohden turmion tietä .... Onneksi nyt olen saanut elvytettyä hiukan liikkumista, vesijuoksua ja uimista - ja nytkin kohta lähdössä miehen kanssa lenkille. Mutta entä tuo syöminen ..... KÄÄÄK.

Love,
Alma

ps1.
Mun Nokia C7 on ihana! Että mä tykkään kaikesta tekniikasta.
Ja nyt osaan jo sillä melkeen niin puhua,
ettei poski ole kiinni näytössä ja puhelu katkolla.

ps2.

sen kamera on kohtalaisen hyvä.
siitä mä kans tykkään.

ps3.
mun suomi on kans huonoa,
en muista sääntöjä pilkuista ja puolipilkuista,
lauserakenteista yms.
mut mä ainakin ajoittain puhun niin nopeaa
ja paljon,
ettei siihen ennätä
kielioppeja ajatella.

ps4.
katsoimme elokuvan Käsky.
Pidin sen värimaailmasta,
kauniita maisemakuvia.
Vaikka yleensä en pidä
sota-aiheisista elokuvista,
tämä piti otteessaan loppuun saakka.